Puheenjohtaja Jukka Elomaan avauspuhe AKS 100v juhlissa
Kunnia-arvoisa juhlapuheen pitäjä, filosofian tohtori Jussi Niinistö, arvoisat kutsuvieraat ja juhlayleisö!
Meillä on ollut hieno hallitustiimi valmistelemassa tätä juhlaa! Kiitos myös Kaaderilaulajille tapahtuman juhlistamisesta.
Kenraali Jaakko Valtanen lähetti oman tervehdyksensä juhlayleisölle ja kertoi, ettei pääse paikan päälle. Hän on fysikaalisessa kuntoutuksessa toisella puolen Suomea. Jaakko Valtanen kuului sodan aikana Oppikoulujen Karjala-Seuraan.
Mitä on perinnetyö? Kenraali Hannu Luotola on todennut: ”Perinnetyössä katsotaan historiaan, mutta tähdätään tulevaisuuteen”. Siihen mekin pyrimme.
Tein Helsingin Yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1976 Pro gradun tutkielman aiheena: ”AKATEEMISEN KARJALA-SEURAN MAANPUOLUSTUSOHJELMA”. Otan tässä avauspuheenvuorossa esille vuoden 1922 ja joitakin seikkoja AKS:n maanpuolustustyöstä. Se oli seuran keskeinen toimintamuoto heimotyön ja suomalaisuusasian ohella. Kerron myös näkemykseni Katyn metsän verilöylystä v. 1940 ja sen mahdollisesta vaikutuksesta AKS:n jäsenistöön.
Vuonna 1922 elettiin Vapaussodan ja Tartossa tehdyn epäreilun rauhansopimuksen jälkeen kansallisen heräämisen aikakautta. Asevelvollisuuslaki tuli voimaan ja tähän valmistelutyöryhmään kutsuttiin mukaan myös yksi AKS:n perustajäsen Reino Vähäkallio. Hänen kokemuksiaan Aunuksen ja Vienan Karjalan soraretkiltä haluttiin hyödyntää. Reino Vähäkallio vastasi lisäksi seurassa mm. sotilaskasvatuksesta. Akateeminen Karjala-Seura oli alun alkaen taistelujärjestö. Seuran jäseniä yhdisti sotilaallinen kuri ja aseveljeys. Jokaiselle jäsenelle asevelvollisuuden suorittaminen piti olla itsestään selviö ja mielellään myös upseerikoulutus. Toivottiin, että nuoret neitokaiset halveksisivat poikia, jotka eivät syystä tai toisesta olleet suorittaneet asepalvelusta.
Seuran monivuotinen puheenjohtaja, Jääkäriliikkeen voimakas taustahahmo, maisteri E.E.Kaila lainasi useasti J.W.Snellmanin aikoinaan lausumaa sanontaa ”Aseeton kansa on kelvoton”. Kailan mielestä itsenäisyyden edellytyksenä on puolustuslaitoksen merkityksen tähdentäminen: ”Heikosti varustautunutta maata uhkaa tuho; tyhjiö pyrkii aina täyttymään”.
Akateemisen Karjala-Seuran lippu vihittiin 12.5.1923 ja seuran tilaisuudet aloitettiin useasti tämän jälkeen tuomalla seuran lippu saliin Hämeen Ratsurykmentin signaalin ja Suomalaisen Ratsuväen Kunniamarssin tahdittamana. AKS:n oma marssi ”ME TAHDOMME” sävellettiin vasta V.1933.
HYVÄ JUHLAVÄKI!
Sodan merkit ja niihin kohdistuvat huolestuttavat ajatukset nousivat keskeisesti esille 1930-luvun loppupuolella. Tästä esimerkkinä isäni Taivalkosken kunnanlääkäri Sulo K.Elomaan tervehdys tulevalle morsiamelleen Aino Kaarina Syrjäselle helmikuun 24 päivä vuonna 1937. Elomaa oli juuri valittu kaksi päivää aikaisemmin AKS:n varapuheenjohtajaksi.
”AKS:N TIE, SE ON MEIDÄN JOKAISEN TIE, SILLÄ SE ON PALAVAN RAKKAUDEN, IHMISEN USKOLLISUUDEN JA TAISTELUJEN TIE, JOKA VIE MEIDÄT KOHTI ONNELLISTA, YKSIMIELISTÄ JA SUURTA SUOMEA. SE VAATII MEILTÄ EPÄITSEKKYYTTÄ, UHRIMIELTÄ JA RAKAUTTA, MUTTA SITÄ VARTENHAN ON MEILLE ELÄMÄ ANNETTU, ETTÄ TEKISIMME TYÖTÄ JA TAISTELISIMME KAIKEN SEN PUOLESTA, MIKÄ MAAILMASSA ON KALLEINTA JA PYHINTÄ – KOTI, ISÄNMAA JA SUOMEN KANSAN HENKINEN JA ALUEELLINEN SUURUUS”
Käsin kirjoitettu teksti löytyi vuosikirja AKS Tie 1937 etusivulta. Talvisodan hengen syttymiseen löi leimansa Karjalan Kannaksen linnoitustyöt sekä vuoden 1939 laajamittainen, vapaaehtoinen maanpuolustustyö. Pohjan tälle osaltaan loi jo 1920-30 luvuilla merkittävä AKS:n panos maanpuolustuskysymyksiä kohtaan, joka erityisesti oli suunnattu suojeluskuntalaisille ja ylioppilaille.
Kadettilupaus otettiin käyttöön sodan aikana, joka hengeltään muistutti AKS:n valaa. Itä-Karjalan Sotilashallinnossa AKS:n jäsenten osuus nousi keskeiseksi. Varsinaisten sotilashenkilöiden lisäksi seuran jäsenet kantoivat vastuuta lääkintähuollosta, opetustoiminnasta, kirkollisesta työstä ja valistustoiminnasta. Rintamilla AKS:n jäsenet toimivat useissa tapauksissa joukkueen johtajina ja komppanian päälliköinä. Sodan aikainen Uusi Suomi kirjoitti:
”Suomen taistelevan armeijan henki painottui AKS:n nuorempaan upseeristoon hengen luojana, kuten nyt yhteistä vihollista torjuttaessa vanhat vastakohtaisuudet vaikuttivat suorastaan epätodellisilta. Rintamalla Suomen ylioppilas löysi suomalaisen työmiehen, rintamalla Suomen työmies oppi pitämään arvossa suomalaista ylioppilasta, edesvastuullista, rohkeaa johtajaa”.
Mannerheim-ristejä myönnettiin kaikkiaan 191, joista AKS:n jäseniä oli peräti 23 eli 12%.kokonaismäärästä.
Katyn metsän joukkomurha vuonna 1940 ja miten se liittyi AKS:n jäsenistöön. Katyn metsä sijaitsee Minskin ja Moskovan puolessa välissä, nykyisen Venäjän puolella. Jo talvisodan alussa kansankomissaari Lavrentti Berija käski varustaa tiloja Katyn metsikössä 26 500 sotavangille, heitä odotettiin Suomen rintamalta, joten puolalaisista sotavangeista piti päästä nopeasti eroon. Katynin teloituspäätös tehtiin maaliskuun alussa vuonna 1940. Venäjän tiedeakatemian historioitsija Natalia Lebedevan mukaan teloitukset aikaistettiin, jotta Katynin metsikköön voidaan sijoittaa suomalaiset. Professori Kimmo Rentola on tutkimuksissaan tuonut esille saman asian. Joukkomurha suoritettiin 3.4-13.5. välisenä aikana. Niskaan ammuttuja puolalaisia oli kaikkiaan 21857; upseereita, poliiseja, professoreita, lääkäreitä, toimittajia, opettajia, juristeja, insinöörejä ja valtion virkamiehiä. Teloituksien tavoitteena oli siis eliminoida ihmisten johtamiseen kykenevä kansanosa. Näin historia toistaa nyt itseään törkeällä tavalla Ukrainassa.
Alkuperäiset telotettavien suomalaisten nimilistat kerättiin todennäköisesti jo Talvisodan alkuvaiheissa Terijoen vallankumous-hallituksen johtaja Otto-Ville Kuusisen toimesta. Vuosina 1945-48 kommunistinen Valpo, sisäasianministeri Yrjö Leinon johdolla, täydensi listaa keräämällä suomalaisten teloitettavien ja Siperiaan karkotettavien nimet. Seura lehti julkaisi vuonna 1992 helmikuun numerossaan näiden listojen 1700 suomalaisten nimet. Käytännössä teloitettavien ja karkotettavien suomalaisten määrä olisi ollut monikymmenkertainen. Kävin tämän Seura lehden listan läpi ja laskin, että 1700 nimen kokonaismäärästä AKS:n valajäseniä oli peräti 1215 henkilöä, mukana myös isäni muiden joukossa. Todennäköisesti muista listoista olisi löytynyt seuran loput noin kolmentuhannen jäsenen nimet. Voi vain todeta, mikäli Neuvostoliitto olisi vallannut Suomen joko Talvisodan tai Jatkosodan jälkeen, niin tuskin meistä kukaan nyt täällä istuisi.!!
Sata vuotta sitten AKS:n toiminnan lähtökohtana oli epäluulo Neuvostoliittoa kohtaan. Kesti tasan sata vuotta ja kaksi päivää osalle Suomen kansaa ja päättäjiä ymmärtää kaksi asiaa Venäjästä: ”Venäjään ei voi luottaa eikä sitä pidä pelätä”. Onneksi nämä ajatukset muuttuivat nopeasti muutamassa päivässä viime helmikuun lopulla.
Suomalaisen kansallistunnon erityisesti nostattavia vuosia ovat olleet vuoden 1922 lisäksi 1952 Olympia vuosi ja sotakorvaukset maksettiin loppuun, 1991 Neuvostoliiton hajotessa ja nyt tämä vuosi 2022 Nato päätöksen kunniaksi.
Mielenkiinto ja kiinnostus seuraa kohtaan on nyt kuitenkin herännyt. Jäsenmäärä on kasvanut reilussa vuodessa runsaat 30%. Jokainen hyvämaineinen Suomen kansalainen voi anoa Perinneyhdistyksemme jäsenyyttä. Loppukaneettina voidaan todeta historioitsija Teemu Keskisarjan sanoin; ”Raskaat sotavuodet eivät pelastaneet pelkästään Suomen itsenäisyyttä, vaan siinä pelastui myös meidän tulevien sukupolvien syntymä ja elämä”!
Oikein juhlallista ja mukavaa perinneiltaa Teille kaikille!!!
KIITOS!!!