Historiallista esineistöä

Akateemisen Karjala-Seuran rintamerkit ovat olleet alusta asti tärkeitä jäsenten yhteenkuuluvuuden tunnusmerkkejä. Oheisessa kuvassa tunnetuimmat hopeamerkit, joista järjestömerkit luovutettiin aina numeroituna. Kiinnitysmekanismeina on käytetty mutteria kierteellä sekä neula- ja hakaneulakiinnitystä.

Ylärivi

”Pirua ja ryssää vastaan”, käsin kaiverrettu hopeamerkki oli käytössä järjestön perustamisen alkuaikoina harvoilla AKS:n sisäpiiriin kuuluneilla jäsenillä. Henkilöt, jotka kantoivat merkkiä kuuluivat Vihan veljet -salaseuraan, jonka piirissä pyrittiin ohjailemaan järjestöä oikeaan toiminnalliseen ja aatteelliseen suuntaan.

Keskirivi

Kokelasmerkki miekkakädellä ilman emaliväritystä oli käytössä ennen varsinaiseksi valajäseneksi pääsyä. Kokelasaikanaan ehdokas joutui näyttämään tiedoilla ja teoillaan kelpoisuutensa järjestöön liittymiseksi.

Valamerkki emaliupotuksin myönnettiin virallisten valatilaisuuksien yhteydessä. Merkki velvoitti käyttäytymään järjestön sääntöjen mukaisesti, se jouduttiin luovuttamaan takaisin jos halusi erota järjestöstä. Jäsen saatettiin myös erottaa järjestöstä, jolloin merkki tuhottiin esim. moukarilla alasimen päällä. Jäsenmäärä oli kokonaisuudessaan n. 4000.

Naisjärjestö Akateemisten Naisten Karjala-Seura:n (ANKS) jäsenmerkki oli soihtukuviolla varustettu hopeamerkki. Vain miehille tarkoitettu AKS ei ottanut jäsenikseen naisia, joten naiset perustivat oman järjestönsä saman aatemaailman pohjalta.

Alarivi

Oppikoululaisten (OKS) oma järjestömerkki, jossa kolmivärisen ristin taustalla on miekkakäsi päällimmäisenä. AKS:n valistus alkoi ennen ylioppilasmaailmaan astumista, järjestettiin kokouksia ja valtakunnallisia tapahtumia, joissa oppikoulunuoria pyrittiin aktivoimaan oikean asian suuntaan.

Pyöreää merkkiä , jossa on kuvattuna AKS:n miekkakäsi kutsutaan seminaaritason järjestömerkiksi.

AKS:n kannatusmerkki ilman numeroa, tuotto meni järjestön toiminnan tukemiseen. Kannatusmerkkejä on valmistettu useissa erissä ja merkkien koko ja malli vaihtelevat hieman.

AKS:n suosittuihin käyttöesineisiin kuului puukko. AKS:n jäsen saattoi tilata puukon, johon oli kaiverrettu hänen valanumeronsa. Puukkoja valmisti mm. Iisakki Järvenpään puukkotehdas Etelä-Pohjanmaalla. Puukkoja tehtiin parinkymmen vuoden aikana eri sarjoja ja niiden mallit ovat eräkohtaisesti hieman toisistaan eroavia.

Vasemmalta alkaen: Repola kaiverruksella ja leijona-kuvalla valmistettu puukon tuppi, ei virallinen AKS:n tuote. Ensimmäisen sarjan valapuukko sekä naisjärjestön myymä pienempi puukko olivat käytössä vain muutaman vuoden. Yleisin musta-puna-vihreän värinen AKS:n puukkomalli ja pienempi NYKS naisjärjestön malli. Oikealla ilman jäsennumeroa oleva kannatuspuukko, jonka kahvassa on siirtokuvana Akseli Gallen-Kallelan piirtämä Itä-Karjalan vaakuna. Tätä mallia ovat myyneet muutkin omilla siirtokuvatunnuksillaan.

Kuva: Yksityiskokoelma

AKS:n toiminnan 22 vuoden aikana AKS:n kirjekuoret esipainettiin monella tavalla. Kirjeliikenne oli vilkasta, kutsuttiin kokouksiin, annettiin ohjeita kokousten päätöksistä ja lähetettiin kiertokirjeitä maakuntiin. Erilaisten kampanjoiden näkyvyyttä saatiin esille painamalla mm. ”Rajan Turva Toimisto” tunnus. Kun kampanjan aika umpeutui, ylipainettiin se näkyvistä, kuten ”Maan Turva”. AKS jakoi Suomen toiminta-alueisiin, aluksi niitä oli 5 ja myöhemmin 18, kuten Suojeluskunnassakin. Jokaiseen valittiin järjestön edustaja huolehtimaan kokouksista ja muusta toiminnasta. Postiliikenne oli vilkasta vuodesta 1923 lähtien.

Alkuajan suurin tulonlähde oli AKS-postikorttien myynti, tähän kampanjaan lähetettiin esim. 6 000 myyntiin kannustavaa kiertokirjettä pitkin maata. Postitustalkoisiin valittiin yleensä uusia, tulevia AKS jäseniä eli kokelaita. Ensimmäinen viiden huoneen toimisto sijaitsi Erottajankatu 4:ssä. Pian tilat kävivät ahtaiksi ja vuonna 1927 muutto Vanhalle ylioppilastalolle tuli ajankohtaiseksi. Vuoden 1929 lopussa AKS teki järjestelyjä ostaakseen Ylioppilaskahvila Oy:n toiminnan. Kirjekuoret ovat historian lehtiä, tärkeitä osoitteineen, painatuksineen ja postileimoineen. Välillä löytyy kuoria, joissa on vielä sisällä alkuperäinen kirje. Nämä ovat keräilijöille ja tutkijoille parhaita viestejä menneisyydestä.

Suomi menetti talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa (1940) noin 12 % (265 000 peltohehtaaria) viljellystä pinta-alastaan, ja uudisraivauksen tarpeeksi vuoden 1941 alkaessa arvioitiin noin 300 000 hehtaaria. Tässä tilanteessa Akateeminen Karjala-Seura ja Suomen Aseveljien liitto saivat yhteistyössä aikaan valtiovallan hyväksymän sopimuksen raivausleiritoiminnasta. Leirejä ehti toimia keväällä ja alkukesällä 1941 parikymmentä, kunnes liikekannallepano kesäkuussa tyrehdytti toiminnan leirien johdossa olleiden upseerien joutuessa muihin tehtäviin. Kaikkiaan leireillä työskenteli noin 2 000 nuorta; poikia ja miehiä raivaustöissä ja Lotta Svärd -järjestön kautta naisia muonitustöissä.