Heimosotiin liittyviä tunnuksia ja kunniamerkkejä
Suomalaiset vapaaehtoisjoukot tekivät vuosina 1918-1922 sarjan sotaretkiä itärajan taakse Itä-Karjalaan, Inkeriin ja Petsamoon sekä Suomenlahden yli Viroon. Nämä retket muodostavat Suomen sotahistoriassa kokonaisuuden, josta yleensä käytetään nimitystä heimosodat. Ne olivat kiinteä osa vastaitsenäistyneen Suomen maantieteellistä muotoutumiskehitystä. Heimosotaretkien tarkoituksena oli suomensukuisten heimojen asuinalueiden irrottaminen sisällissotaan ajautuneesta Venäjästä joko niiden itsenäistämiseksi tai liittämiseksi yhdeksi suureksi Suomeksi. (FT Jussi Niinistö, Heimosotien historia 1918-1922, SKS 2004.)
Aikaan liittyneitä mitaleita ovat Aunuksen muistomitali, Heimosotaristi, Inkerin Valkoisen Muurin risti, Inkerin vapautusliikkeen osanottajamerkki ja Karjalan muistomitali. Aunuksen muistomitali perustettiin vuonna 1923 ja niitä myönnettiin 3 500 kappaletta. Samana vuonna perustettua Karjalan muistomitalia myönnettiin 2 500 kappaletta. Heimosotaristiä alettiin jakaa vuonna 1938.
Inkerin Valkoisen Muurin ristejä myönnettiin erikseen miehistölle ja upseereille, ristit otettiin käyttöön vuonna 1919. Inkerin vapautusliikkeen osanottajamerkki otettiin käyttöön vuonna 1929, sen jakomäärä on noin 550 kpl. Merkkiä oli oikeutettu kantamaan jokainen Inkerin vapautustaisteluun vuosina 1919-1920 osallistunut tai vapautusliikkeen hyväksi toiminut henkilö. Muistoristin ylä- ja alareunoihin on merkitty Inkerin vapaustaistelujen merkittävät paikat: Yhinmäki, Kaprio, Kirjasalo ja Miikkulaisi. Suomen puolustusministeri Arvi Oksala hyväksyi 29.3.1936 Inkerin vapaustaistelujen osanottomerkin viralliseksi Inkerin vapautussodan muistomitaliksi.
Muita heimosodista myönnettyjä muistomitaleja ovat Viron vapaussotaan liittyen Ekströmin rykmentin merkki, Pohjan Poikain rykmentin merkki ja Narvan valtauksen merkki. Narvan valtaukseen osallistui 98 suomalaista, joille kaikille oletettavasti jaettiin tämä merkki. Lisäksi heimosodista myönnettiin Inkerin Valkoisen Muurin ansioristiä, joka otettiin käyttöön vuonna 1919. Lapuan taistelukoulun merkin saivat vuosina 1922–1923 Lapualla järjestetylle kurssille osallistuneet. He olivat tulleet vapaaehtoisina pääosin Itä-Karjalasta ja Vienasta. Heimosodat ehtivät kuitenkin loppua ennen kuin kurssilaiset valmistuivat, joten monet jäivät Suomeen ja työllistyivät. Muita koulutuksesta saatuja mitaleja ovat Uudenmaan ja Pohjanmaan taistelukoulujen merkki vuodelta 1919 sekä Uudenmaan ja Pohjanmaan taistelukoulujen rajamitali vuodelta 1934.
(Myöntöluvut tarkistamattomista lähteistä)
Vienan retket 1918
Marraskuussa 1921 Karjalan keskushallitus teki päätöksen omista postimerkeistä. Merkit piirsi arkkitehti Wäinö Palmqvist ja niiden kuva-aiheena oli Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Itä-Karjalan vaakuna.
Postimerkit eivät olleet kelvollisia Karjalan ulkopuolella. Suomeen osoitetut lähetykset toimitettiin Karjalan merkeillä ensin Suomussalmelle ja sitten eteenpäin suomalaisin lisämerkein.
Viron vapaussota 1918-1920
Aunuksen retkikunta 1919
Vuonna 1919 Aunuksen väliaikaisen hoitokunnan esityksestä Suomen postilaitos julkaisi kahdeksan erilaista postimerkkiä siten, että tavallisiin suomalaisiin merkkeihin painettiin ”Aunus” -lisäpainama. Alkuperäiset postimerkit ovat arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelemia itsenäisen Suomen ensimmäisiä postimerkkejä. Postimerkit olivat käypiä Aunuksen Karjalassa ja sieltä Suomeen lähetetyillä lähetyksillä.
Inkeriläisten kansannousu 1918-1920
Venäjän sosialistisissa neuvostotasavalloissa elämä oli vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen kaoottista. Vuonna 1918 Inkerin edustajat pyysivät Suomen hallitukselta apua alueen itsenäistämisessä tai luodakseen autonomian Venäjän yhteydessä. Seuranneessa tapahtumaketjussa asiat johtivat siihen, että heinäkuusta 1919 Tarton rauhaan 1920 Pohjois - Inkeri, ns. Kirjasalon alue, oli sotilaallisesti eristetty Venäjästä. Aluetta hallinnoi Pohjois - Inkerin rykmentti, jonka miehistö mukaan lukien alueella asui tuolloin noin 1 000 henkilöä.
Alueella oli kunnanvaltuusto ja koulu sekä Kirjasalon posti, joka toimi Raudun rautatieaseman naapurissa. Suomen posti toimi rautatieasemalla. Koska pääsy Kirjasaloon oli rajoitettua, alueen asukkaiden yhteydenpito muuhun maailmaan oli kirjepostin varassa. Tästä syystä päätettiin perustaa postihallinto, jonka Suomen Liikenne- ja yleisten töiden ministeriö hyväksyi.
Tarton rauhansopimuksen mukaisesti erikoispataljoona poistui Kirjasalosta 5.12.1920 ja alue luovutettiin Venäjälle.
Teksti pohjaa Suomen Inkeri-Liitto ry:n julkaisuun
Petsamon retket 1918, 1920
Uudenmaan ja Pohjanmaan taistelukoulu 1919
Lapuan koulu 1922-1923
Heimopakolaisille järjestettiin kaksi sotilaskoulutuskurssia vuosina 1922 ja 1923. Noin 150 pakolaista sai koulutuksen alipäällystötehtäviin. Itä-Karjalan Avustuskeskus toteutti varainkeräyksen lähinnä aktivistipiireistä. Kurssilaisdet saivat todistuksen ja osanottajamerkin. Yhtenä toiminnan järjestäjistä oli AKS:n sisäinen salaseura Vihan Veljet, jonka jäsen oli mm. Paavo Talvela.
Reino Vähäkallio toimi yhdyshenkilönä Itä-Karjalan Avustuskeskuksen ja koulun johdon välillä. Elias Simojoki ja Erkki Räikkönen saivat kiellon osallistua koulutukseen. Simojoen viaksi laskettiiun hänen halunsa käännyttää kurssilaiset luterilaisuuteen. Räikkönen puhui edelleen Karjalan alueen liittämisestä Suomeen, vaikka 1920 Uhtuan kansankokous oli päätynyt ajamaan itsenäistä Karjalan Viena-Aunus aluetta.
Heimosoturien liiton tunnuksia ja Heimosotaristejä
Heimosoturien Liitto, joka perustettiin 4.11.1933 ja toimi Suomen heimosotiin 1918-1921 osaa ottaneiden vapaaehtoisten veteraanijärjestönä, perusti 1939 Heimosotaristin, jota myönnettiin "syntyperäisille suomalaisille ja Suomessa tai Virossa asuneille inkeriläisille ja itäkarjalaisille emigranteille." Heimosoturien Liitto lakkautettiin lokakuussa 1944 Moskovan välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla.
Erityiskiitos tämän osion kuvalainoista esineiden, valokuvien ja asiakirjojen omistajille.