Unkari

Teksti julkaistu Vapaussoturi-lehden nro 1/2025

Vitezi Rend -unkarilainen ritarikunta

Helteiseen Gödöllön kaupunkiin, noin puolen tunnin matkan päähän Budapestistä, kokoontui elokuun viimeisenä viikonloppuna parinsadan hengen joukko useista eri maista yhteisellä ajatuksella kunnioittaa vanhan Unkarin kuningaskunnan raunioille 1920 perustettua ritarikuntaa ja osallistuakseen 35 uuden jäsenen vihkimisseremonioihin. Suomalaisia oli paikalla yhteensä kymmenkunta. Kolme heistä nimettiin järjestön jäsenyyteen.

Organisaatio ei anna nimellisesti ritarin arvoa. Sana vitezi, joiksi järjestön jäseniä kutsutaan, periytyy vanhaan unkarin kieleen tarkoittaen taistelijaa, sotilasta, sankarillista voittajaa mutta myös ritaria. Attribuutteina käytetään arvostettua, sankarillista, pelotonta ja vaarojen vastustuskykyistä. Arvonimen kääntäminen ei näin ollen ole aivan yksinkertaista. Se perustuu kuitenkin maan historiallisiin tapahtumiin, sankarillisiin henkilöihin ja kansan toistuvasti kokeman kärsimyksen vaihtumiseksi voittoon ja valoon pimeydestä.

Vitezi Rend on suhteellisen demokraattinen organisaatio verratessa sitä historialliseen taustaansa alkaen Unkarin ensimmäisestä kristillisestä kuninkaasta Pyhästä Tapanista (k. n. 1038) alkaneessa kehityksessä palkita kansansa urheita jäseniä aateluudella ja maaomaisuudella. Vitezin jäsenyyteen voidaan kutsua sekä miehiä, että naisia ja vaikka etusijalla ovat unkarilaiset ja Unkarin ulkopuolella maantieteellisesti asuvat mutta unkarilaisia juuria tunnustavat henkilöt, muidenkin kansojen piiristä voidaan sen jäsenyyteen tulla kutsutuiksi ja saada tuo nimitys kunnia-arvona.

Vuoteen 1944 arvonimeä seurasi Unkarin kansalaiselle kymmenen hehtaarin maaomaisuus, jolla haluttiin taata saajansa elinolosuhteet ja arvatenkin myös sitoutumisen maahansa ja kansaansa vahvistumisen. Maata ei enää Tonavan rannoilta viininviljelykseen saa, mutta perinteeseen kuuluu edelleen arvonimen saajan vanhimman lapsen mahdollisuus lähes automaattisesti saada - täysi-ikäiseksi tultuaan - sama arvonimi, kuin on vanhemmallaan.

Unkarin historiaa

Nykyisen Unkarin tasavallan maantieteellisellä alueella ja laajemminkin on arvioitu muinaisina aikoina olleen satakunta erilaista heimoa, joista yksikään ei onnistunut valloittamaan koko aluetta pitkän historiallisen ajanjakson aikana. Ainoan poikkeuksen tekivät prinssi Arpadin johdolla magiaarit tai toiselta nimeltään unkarilaiset, joiden valta jatkui suurella osin tätä aluetta noin vuodesta 895 aina 1900-luvulle asti. Tätä ennen olivat itäiset alueet olleet mongolien hallussa. Noiden vuosisatojen aikana on paavin siunauksella kruunattu ensimmäinen kuningas vuonna 1000, oltu milloin baijerilaisten tai tsekkien vallan alla; taisteltu toistuvasti turkkilaisten hirmuvaltaa vastaan, saatu lopulta apu ottomaanien karkottamisessa Itävallan Habsburgeilta ja sitten noustu samaisen suvun keisarin hallintoa vastaan.

Unkarilainen isänmaan mies Ferenc Deak ja kumppaninsa onnistuivat uutteralla työllään pysäyttämään kansansa kokeman väkivallan ja saamaan Itävallan keisari Franz Josefin Unkarin kuninkaana tulemaan alamaisiaan vastaan ja antamaan näille parlamentaarisen demokratian 1867. Tästä katsotaan alkaneeksi ”kultainen aika”, joka vaurastutti sekä henkisesti, että materiaalisesti paitsi itävaltalaisia, myös unkarilaisia. Aika päättyi vasta ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen ja kaksoismonarkian romahtamiseen.

Unkari 1920

Ensimmäisen maailmansodan päättyessä Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi useaan osaan. Ympärysvallat, lähinnä britit ja ranskalaiset, antoivat Unkarin jäädä kuningaskunnaksi mutta hallitsijaa ei Habsburgien vallan jälkeen enää annettu kruunata, vaan sijaishallitsijaksi ja valtionhoitajaksi nimettiin kansan suuren enemmistön kannattamana entinen laivastoamiraali Miklos Horthy.

Tilanne oli seurausta sekavista oloista, joissa paitsi bolshevistinen Neuvosto-Venäjä koetti manipuloida Unkarin hallintoa kommunistien käsiin, myös naapurimaa Romania tavoitteli alueita itselleen. Ranskassa solmitussa ns. Trianon rauhansopimuksessa määriteltiin Unkarin tilanne ja maahan saatiin rauha. Amiraali Horthy halusi palkita urheita maanmiehiään mutta asemansa ei mahdollistanut enää aatelisarvojen antamista, niin kuin vanhassa kuningaskunnassa olisi pitänyt tapahtua. Hän ratkaisi tilanteen perustamalla tässä esitellyn ritarikunnan, joka vahvistettiin Horthyn ja tuolloisen pääministerin valtiollisella päätöksellä nro 6650/1920. Ritarikuntaa ei johda perinteiseen tapaan suurmestari, koska tällainen arvonimi katsottiin kuuluvaksi kruunatulle hallitsijalle, vaan alkuperäiseen, sotilaallisen ritarikunnan luonteeseen sopivasti kenraali-kapteeni tai unkariksi ”fökapitany”.

Organisaatio ja sen jäsenmäärä kasvoivat aina toisen maailmansodan päättymiseen saakka. Arviolta 5500 miestä saivat maa-alueensa, jotka hankittiin ja muodostettiin tosiasiallisena maareformina suurtilallisilta saaduista lahjoituksista sekä valtion maista. Uusi, synnytetty yhteiskuntaluokka – vitezi – oli arvomerkissään miekalla ja peltomaisemalla kuvatusti vahvassa yhteydessä maahan ja sen puolustamiseen sankarillisesti.

Unkari 1945

Toisen maailmansodan seurauksena ja Puna-armeijan otettua tosiasiallisen vallan maassa, Vitezi Rend koki lakkautuksen saman tapaisesti, kuin omat suojeluskuntamme ja Lotta-järjestömme tai vaikkapa heimotyössään myös unkarilaisten kanssa yhteistyössä ollut Akateeminen Karjala-Seura. Kenraali-kapteeni Horthy siirtyi erinäisten vaiheiden jälkeen maanpakoon Portugaliin ja kuoli siellä 1957.

Horthyltä oli sodan jälkeen ja edelleen maanpakoon siirtyessään kielletty kaikkinainen poliittinen toiminta Unkarin asiassa. Hänen kuoltuaan useat länteen paenneet unkarilaisjäsenet aktivoituivat ja Horthyn maanpaossakin ylläpitämä sankarillinen liekki sai uutta hehkua. Tämä mahdollistui, kun Habsburgien dynastian jäsen, sotamarsalkka, arkkiherttua Josef, joka oli kaikkien aikojen ensimmäinen Vitezi-arvon saanut henkilö, kutsuttiin johtamaan järjestön uutta organisointia toimeenpanevaa kokousta. Vuonna 1959 hänet valittiin järjestön uudeksi päämieheksi.

Vitezin uusi aika

Kuusikymmenluvulla järjestö sai tunnustuksen puoli-valtiollisena ritarikuntana perustuen sen syntyvaiheen hallinnon tilanteeseen, jossa Unkari oli tosiasiallisesti kuningaskunta ja Habsburgien hallitsijasuku mukana järjestön muodostumisessa sekä jälleen sen tosiasiallisena johtajana. Kenraali-kapteenina toimii tänään Hänen keisarillinen ja kuninkaallinen korkeutensa, Itävallan arkkiherttua ja Unkarin prinssi Josef Karl von Habsburg-Lothringen. Häntä edelsi isänsä Josef Arpadin kausi ja sitä kenraali Ferenc Farkas de Kisbarnakin, toisen maailmansodan unkarilaissankarin hallituskausi.

Järjestössä on tätä kirjoitettaessa reilut tuhat jäsentä, enimmin Unkarissa ja sen naapurivaltioiden alueilla mutta myös ympäri maailmaa. Suomalaisia on mukana seitsemän miestä. Järjestön rintamerkin on suunnitellut vuonna 1920 Szilasi Jozsef. Siinä on kuvattuna Unkarin kuningaskunnan vaakuna, jota kruunaa Pyhän Tapanin vinoristinen kruunu. Vaakunaa reunustavat tammenlehvät ja vehnäntähkät ja siihen valonsa antaa valkoinen aurinko. Ylöspäin kohoava miekka jakaa kilven kentän pystysuorassa ja nämä sodan, urheuden, maan ja Unkarin kansan tunnukset muodostavat harmonian sekä yhteyden järjestön syntysanojen aikaan ja ajatukseen.

Teksti ja kuvat vitez Lehtiö Pekka

Tausta-aineistona Vitez Rend-sivusto www.vitezi-rend.com sekä Guido Broichin tutkielma v. 2015